Suuri slaavien kapina oli vendien kansannousu saksalaisten valtaa vastaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan koillisella raja-alueella vuonna 983. Kapinassa saksalaiset menettivät alueen hallinnan, ja saksalaisten levittäytyminen itään pysähtyi miltei kahdeksisadaksi vuodeksi.[1]
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli laajentunut 900-luvulla koilliseen slaavilaisten maille, ja alueelle oli perustettu kaksi rajakreivikuntaa ja hiippakuntaa. Valtaosa väestöstä oli pakanallisia, kun taas saksalaiset olivat kristittyjä.[2] Keisari Otto II:n kuoltua vuonna 983 slaavilaiset muodostivat laajan liittouman ja nousivat kapinaan. Slaavit valtasivat Havelbergin ja Brandenburgin linnoitukset ja ajoivat saksalaiset alueelta Elben eteläpuolelle.[3] Slaavit tekivät vielä kaksi suurta sotaretkeä saksalaisia vastaan vuosina 1018 ja 1066.[1] Keisarillinen valta palasi alueelle vasta vuonna 1151.lähde?